Hankkeessa selvitetään Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen toiminta-alueelle sijoittuvien hiekkarantaelinympäristöjen tilannetta. Selvitysten pohjalta kartoitetaan kunnostustarvetta ja -mahdollisuuksia. Tavoitteena on hankkeen aikana kunnostaa toteutuskelpoisia hiekkarantoja. Kunnostukset kohdistuvat elinympäristöiltään arvokkaille kohteille, joiden on havaittu heikentyneet ihmistoiminnan seurauksena. Hiekkarantojen kunnostustoimet kohdentuvat Saimaan vesistön alueille.

Ranta on vaihtumavyöhyke veden ja maan välillä. Sen vyöhykkeisyys sekä laajuus määräytyy vedenkorkeuden ja sen vaihtelujen mukaan. Keskimääräisen vedenkorkeuden alapuolella olevaa rantaa kutsutaan hydrolitoraaliksi ja yläpuolella geolitoraaliksi. Nämä keskiyläveden ja keskialaveden väliset alueet ovat varsinaista rantaa. Pysyvästi veden alla oleva rantavyöhyke on nimeltään sublitoraali ja geolitoraalin yläpuolella taas on supralitoraali, johon rantavoimat kuten aallot, tulvat, jää ja tuuli vaikuttavat. Supralitoraalin yläpuolinen epilitoraali on jo maaluontoympäristöä, johon rannan läheisyys vaikuttaa kosteuden ja tuulten myötä.

Järvien hiekkarannat luontotyyppeinä ovat avoimia tai niukkakasvistoisia ja ravinnepitoisuudeltaan alhaisia rantoja, joiden maa-aines on pääosin hiekkaa tai hietaa. Jää, aallokko, tuulet ja valo pääsevät vaikuttamaan ja rannalla oleva hiekka liikkumaan ja nämä olosuhteet muokkaavat luontotyypistä omanlaisensa. Järvien hiekka- ja hietarannat on arvioitu koko maassa vaarantuneiksi (VU) ja Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisiksi (EN). Luontotyyppiä uhkaa vesistöjen rehevöityminen ja liettyminen, rantarakentaminen, säännöstely, ilmastonmuutos, vesirakentaminen ja kuluminen.

Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen Hiekkaranta-hankkeelle (2023-2025) on myönnetty rahoitusta Helmi-elinympäristöohjelmasta ja Metsä Groupin luonto-ohjelmasta.

Yhteyshenkilöt:

Sari Aaltonen
Hankevetäjä, vesistöasiantuntija
Puh. 044 736 1865

Roni Seppä
Ympäristöasiantuntija, biologi
Puh. 044 7572520

Raportit aiheesta