Ajankohtaista vesiensuojelussa

Hiekkarantahankkeessa kaksi kunnostusta valmistunut kevääseen 2024 mennessä

Saimaan alueen 1950-luvun vanhoissa ilmakuvissa näkyy paljon avoimia rantoja, mutta määrä on vähentynyt vuosikymmenten saatossa. Myös koko on pienentynyt. Etelä-Suomen sisävesien hiekkarannat on arvioitu erittäin uhanalaisiksi vuonna 2018. Tähän havahduttiin Saimaan vesiensuojeluyhdistyksessä vuonna 2021. Tuolloin haettiin myös rahoitus Hiekkis-hankkeelle, jossa kartoitetaan ja kunnostetaan Saimaalla Taipalsaaren, Lappeenrannan, Imatran, Ruokolahden, Puumalan, Mikkelin ja Savitaipaleen alueella olevia hiekkarantoja. 2023-2024 väliselle ajanjaksolle myönnettiin rahoitus keväällä 2023 Helmi-elinympäristöohjelman ja Metsä Groupin luonto-ohjelman toimesta ja nyt jo kaksi umpeutumassa olevaa kohdetta on kunnostettu. Ensimmäisenä kohteena kunnostettiin hiekkarantaa Taipalsaaren Päihäniemen Satamahiekan länsipäädyssä ja toinen ennallistamiskohde valmistui keväällä Joutsenon suunnalla.

Syksyllä 2023 Hiekkis-hankkeen Roni Seppä ja Sari Aaltonen kiersivät yli 60 hiekkarantaa Suur-Saimaalla ja Itäisellä Pien-Saimaalla. Maastokäynneillä havaittiin suurien selkävesien rannoilta vielä hyväkuntoisia, avoimia hiekkarantoja. Osa 50-luvulla avoinna olevista rannoista oli taas niin umpeutuneita, ettei niitä ensinäkemältä arvaisi hiekkarannoiksi. 

Hankkeen kunnostuskohteet on valittu tarpeen ja potentiaalin mukaan: onnistuuko kunnostus käytännössä, onko sillä pitkäkestoisia vaikutuksia. Mikäli ranta-alueeseen kohdistuu voimakasta kuormitusta, on umpeutumisen syitä ensin korjattava ja vasta sitten voidaan lähteä palauttamaan ranta-alueen avoimuutta. Toisaalta voimakkaasti umpeenkasvaneen rannan kunnostus voi tulla hankkeelle liian kalliiksi. Umpeenkasvaneille rannoille voi myös olla muodostunut jo uudenlainen elinympäristö esimerkiksi sammakoille tai korennoille.

Kunnostettaville kohteille on ensin selvitettävä maanomistajan suostumus, tarvittavat luvat ja kunnostuksen reunaehdot. Käytännössä rannalta poistetaan sinne kertynyttä orgaanista ainesta, esimerkiksi ruokomassaa, ja juurtunutta kasvillisuutta, jopa puita. Vesirannalta ja veden alla olevalta ranta-alueelta voidaan niittää ruovikkoja. Tavoitteena on päästää aallot, tuuli, jää ja aurinko vaikuttamaan voimakkaammin rantaan, jotta se pysyy jatkossa avoimena. Avoimista hiekkarannoista riippuvaiset kaivautujahyönteiset pääsevät palaamaan kadoksissa olleille elinalueilleen.

“Riemu oli suuri, kun kävin kunnostuksen jälkeen tarkastamassa toista rannoista ja huomasin rannalla liikettä. Pienet ja vikkelät tyypit osoittautuivat myyräkiitäjäisiksi ja nupiaisiksi, jotka olivat löytäneet rannalle alle kaksi kuukautta kunnostuksesta!” kertoo Hiekkis-hankkeen vetäjä Sari Aaltonen.

Ihminen on toiminnallaan kiihdyttänyt hiekkarantojen umpeutumiseen johtanutta kehitystä. Järvien rehevöitymiskehityksestä hyötyy esimerkiksi järviruoko, joka tarjoaa harvempina ja pienempinä kasvustoina kaloille, linnuille ja selkärangattomille elinympäristön myös hiekkarannalla. Kuitenkin tihentyneet ja suurentuneet kasvustot edesauttavat rannan umpeenkasvua. Rehevöitymisen lisäksi umpeenkasvua aiheuttavat säännöstely, rantarakentaminen, rantojen kuluminen sekä ilmastonmuutoksen seuraukset, kuten lähentynyt jääpeitteinen aika.

“Päihäniemen kunnostuskohteella niitettiin ruovikkoa rannan edestä, jotta Haukiselän aallot pääsevät liikuttamaan rantahiekkaa. Lisäksi poistettiin ruokomassasta muodostunut rantavalli ja siihen kasvaneet mäntyrivit. Viikon päästä kunnostuksesta luonnonvoimat olivat muovanneet rantahietikon uuteen muotoon.” kertoo hankkeen biologi Roni Seppä.

Päihäniemen Satamahiekka on Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiön omistuksessa ja suosittu ranta uimareiden ja retkeilijöiden keskuudessa. 

“Toivottavasti tällekin kunnostetulle alueelle hiekkarannan lajistoa leviää lisää. Kohtuullinen virkistyskäyttö voi edesauttaa tämän Satamahiekan reuna-alueen pysymistä avoimena. Todennäköisesti suurin kulutus ohjautuu keskeisemmille paikoille rannalla. On hyvä, että maanomistaja on ohjeistanut ja rajannut pysäköintialueet moottoriajoneuvoille. Jokaisenoikeudet ja -velvollisuudet on hyvä lähtökohta myös ihmisen ja hiekkarannan eliöiden yhteiseloon” kommentoi hankevetäjä Sari Aaltonen.

Hankkeelle on haettu jatkorahoitusta, sillä kunnostusta vaativia kohteita löytyy myös vuoden 2024 jälkeen. Helmi-elinympäristöohjelmasta on saatu myönteinen rahoituspäätös vuoteen 2025 saakka, mutta se edellyttää lisää yksityistä rahoitusta, jotta kunnostuksia voidaan jatkaa.

“Hiekkarantojen kunnostus on konkreettinen, näkyvä toimi luonnon monimuotoisuuden lisäämiseksi. Hiekkarantalajit pystyvät palaamaan onnistuneesti kunnostetulle hiekkarannalle nopeasti, sillä Saimaalta löytyy vielä todennäköisesti kohtuulliselta etäisyydeltä lajistoa. Kunnostukset tulee kuitenkin tehdä suunnitellusti ja harkiten, jotta kunnostettu ranta soveltuu takaisinmuuttajille.” summaa hankkeen biologi Roni Seppä.

Lisätietoja:

Sari Aaltonen, vesistöasiantuntija, sari.aaltonen@svsy.fi, puh. 0447361865

Roni Seppä, biologi, roni.seppa@svsy.fi, puh. 0447572520