Ihmisen toimesta Laatokkaan ja Ääniseen on levittäytynyt useita Kaspianmeren ja Baikalin äyriäis-lajeja, jotka ovat onnistuneet valtaamaan oman ekolokeronsa yleensä alkuperäisten lajien kustannuksella. Tällaisia vieraslajeja ovat mm. siperiankatka (Gmelinoides fasciatus, Stebbing), ”Kaspian mutakatka” (Chelicorophium curvispinum Sars), Ponto-Kaspian alkuperään oleva Pontogammarus robustoides (Sars), sekä Baikal-järvestä kotoisin oleva Micruropus possolskii (Sowinsky). Kaikki em. lajit esiintyvät jo Laatokassa ja Pietarin edustan patoaltaassa, josta on löydetty yli 25 vieraslajia. Niistä valtaosa on kotoisin Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilta. Lajien leviäminen on tapahtunut joko siirtoistutusten (tahallisten/tahattomien) johdosta tai laivojen kuljettamana. Vieraslajeista kaloja, äyriäisiä ja simpukoita on toistakymmentä lajia, joilla kaikilla on mahdollisuus menestyä myös Saimaassa. Toistaiseksi havaintoja on tehty vain villasaksiravusta (Eriocheir sinensis), joka löydettiin Haukivedestä 1999, ja valkoevätöröstä (Romanogobio albipinnatus), joka löydettiin muutama vuosi sitten Lappeenrannasta Saimaan kanavan suulta.
Kesällä 2018 tutkituista näytealueista 20 arvioitiin potentiaalisesti sopiviksi Kaspianmeren ja Baikalin alueilta peräisin oleville katkoille. Näytteistä ei kuitenkaan löytynyt merkkejä vieraslajeista. Järvikatka, Gammarus lacustris, todettiin sen sijaan monista näytteistä. Kerätyt kasvi- ja eläinplankton sekä pohjaeläinaineistot tarjoavat mahdollisuuden verrata Suur-Saimaan eliöyhteisöjä Laatokan vastaaviin yhteisöihin. Näin voidaan ennakoida muutoksia, joita Suur-Saimaan eliöyhteisöissä tapahtuu, jos vieraslajit levittäytyvät alueelle.
Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella ehdotamme, että
- järvikatkan, Gammarus lacustris, esiintyminen tutkitaan Suur-Saimaan pohjois- ja itäosassa.
- tehdään vieraslajikartoitukset seuraavissa kohteissa:
- Saimaan kanavassa Suomen ja Venäjän rajalla sijaitsevassa Nuijamaanjärvessä.
- tutkitaan vilkkaimmat satama-alueet lähivesineen.
- perustetaan näytteenottoverkosto, jota seurataan 3-5 vuoden välein.
- osana seurantaa kerätään ja analysoidaan säännöllisesti kalojen mahanäytteitä mahdollisten vieraslajien löytämiseksi.
- suunnitellaan toimenpiteet vieraslajien leviämisriskin minimoiseksi.
Lue koko tutkimusraportti täältä.