Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen vetämässä VIPSU-hankkeessa (2021–2022) lisätään tietoa Etelä-Karjalan virta- ja pienvesistä! Yhtenä hankkeen toimenpiteistä oli toteuttaa kirjallisuusselvitys erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan mahdollisesta esiintymisestä Etelä-Karjalan rajajoissa.
Raakku on virtavesiemme uhanalainen helmi
Jokihelmisimpukka eli raakku on yksi maailman pitkäikäisimmistä selkärangattomista, saavuttaen jopa 200 vuoden iän. Raakku on virtaavien sisävesien nilviäinen, joka on sopeutunut latvavesien karuihin elinolosuhteisiin. Aikaisemmin laajalle levinnyt laji on kuitenkin taantunut huolestuttavasti viimeisten vuosikymmenien aikana koko levinneisyysalueellaan. Raakku tarvitsee lisääntyäkseen taimenen tai lohen, joiden kiduslehtiin pienet simpukantoukat kiinnittyvät muutamiksi kuukausiksi. Raakkukannoille kohtalokkaaksi ovatkin muodostuneet lohikalakantojen taantuminen yhdessä vesistöjen rehevöitymisen, metsätalouden sekä aikaisemmin raakkukantoja tehokkaasti romahduttaneen helmenkalastuksen kanssa. Suomessa raakkua tiedetään esiintyvän pohjoisessa sekä läntisessä Suomessa noin 130 joessa, mutta lajin tilanne on suurimmassa osassa vesistöjä hälyttävä.
Voisiko raakku esiintyä Etelä-Karjalassa?
Raakkuja ei tiedetä esiintyvän Etelä-Karjalan alueella, mutta koska Venäjän Karjalassa raakkupopulaatioita on, voidaan tämän salaperäisen simpukan olettaa ainakin aikaisemmin esiintyneen myös Suomen Karjalan puolella. ”VIPSU-hankkeessa kävimme läpi vanhaa suomalaista kirjallisuutta sekä Venäjällä toteutettuja tieteellisiä tutkimuksia kokonaiskuvan hahmottamiseksi”, hankkeesta vastaava vesistöasiantuntija Iia-Elisabeth Suomi kertoo. ”Mielenkiintoista oli, että raakkua on vanhan kirjallisuuden mukaan ainakin aikaisemmin esiintynyt Hiitolanjoessa sekä Kiteenjoessa, ja nykyisin sitä tavataan varmuudella ainakin yhdessä Vuoksen sivu-uomassa Venäjällä. Lisäksi Venäjän puolella raakkuesiintymiä on useassa Itämereen laskevassa joessa, ja myös Kymijoessa sitä tiedetään esiintyneen aikaisemmin”, hän lisää. Raakun suojelun tärkein edellytys olisi tietää, missä maamme raakkupopulaatiot sijaitsevat. Vaikka Suomessa tunnetaan yli sata raakkupopulaatiota, on niitä löydetty jatkuvasti lisää inventointien seurauksena. ”Esimerkiksi Etelä-Karjalassa ei ole toteutettu laajoja, juuri raakkuihin keskittyviä inventointeja. Lisäselvityksille olisi siis tarvetta, jotta mahdolliset populaatiot löydettäisiin. Uhanalaista lajia ei voida suojella, jos sen esiintymisestä ei tiedetä”, Suomi kertoo.
Miten raakun tunnistaa muista simpukoista?
Raakun tunnistaminen muista simpukkalajeista voi olla hankalaa, mutta tärkein tuntomerkki on sen munuaismainen muoto sekä liuskamaiset hengitysaukon reunat. Raakkua ei kuitenkaan saa missään nimessä tappaa tai poimia vedestä, sillä se on rauhoitettu laji. Jos on esimerkiksi snorklaamassa, voi simpukoista yrittää ottaa kuvia tai tarkastella niiden hengitysaukkojen reunoja. Tärkeää on myös merkata löytöpaikka ja ilmoittaa havainnosta esimerkiksi ympäristönsuojeluviranomaisille tai vesiensuojeluyhdistykselle.
Jokihelmisimpukan (vasemmalla) hengitysaukon reunat ovat liuskamaiset erotuksena sysijokisimpukan (keskellä) tai pikkujärvisimpukan (oikealla) ripsimäisiin hengitysaukkoihin. Kuva: Panu Oulasvirta.
VIPSU-hankkeen jokihelmisimpukkaraporttiin on koottu tietoa Etelä-Karjalan ja Venäjän Karjalan raakkuesiintymisistä. Raportin karttoineen löydät täältä!
Hanke on saanut rahoitusta vuosille 2021-2022 Euroopan maaseuturahastosta.
Yhteyshenkilö:
Iia-Elisabeth Suomi
vesistöasiantuntija
iia.suomi@svsy.fi
Puh. 044 045 5634
