Immalanjärvi-hankkeen (2021-2023) tavoitteena on edistää kestävää vesienhallintaa ja metsänkäyttöä Immalanjärven etelärannalle sijoittuvan Suurisuonojan valuma-alueella sekä ylläpitää järven erinomaista ekologista tilaa.
Immalanjärvi-hankkeessa tehdään yhteistyötä ja tähdätään kohti vihreää siirtymää
Saimaan vesiensuojeluyhdistys, Tornator Oyj ja Metsähallitus haluavat löytää uusia, aiempaa ympäristöystävällisempiä ratkaisuja turvemaiden metsänkäytön tapoihin. Käynnissä olevassa Immalanjärvi-hankkeessa tavoitellaan vihreää siirtymää: hankkeessa halutaan haastaa ja kehittää vanhoja turvemaiden metsänkäytön tapoja ja ehkäistä turvemailta aiheutuvaa vesistökuormitusta.
Perinteisesti Suomen metsissä hakkuut ovat olleet päätehakkuuseen tähtääviä eli metsänkasvatus on ollut jaksollista. Tietoa ja kokemusta päätehakkuuseen tähtäävästä metsänkasvatuksesta on yhä jatkuvapeitteistä enemmän. Vuonna 2014 toteutettu Metsälain uudistus lisäsi myös mahdollisuuksia jatkuvapeitteiseen metsänkäsittelyyn.
Jatkuvapeitteinen metsänkasvatus on suositeltavaa turvemailla erityisesti siksi, että puusto hyödyntää yhteytyksessä maaperän vettä, ja näin vähentää kunnostusojituksen tarvetta. Lisäksi jatkuvapeitteisellä metsänkasvatuksella voidaan edistää luonnon monimuotoisuutta.
Jatkuvaan metsänkasvatukseen siirtyminen vaatii kuitenkin ammattitaitoa ja haastaa suunnittelijoiden lisäksi myös metsäkoneenkuljettajia, sillä osa metsän puustosta pitäisi saada poistettua jäljelle jäävää vaurioittamatta.
Maastotarkastelut antavat tärkeää tietoa jatkuvan metsänkasvatuksen edellytyksistä
Kevään aikana Immalanjärven Suurisuonojan valuma-alueelle jalkaudutaan etsimään jatkuvaan metsänkasvatukseen sekä muille vesiensuojeluratkaisuille soveltuvia alueita. Maastoon lähdetään Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen, sekä Metsähallituksen ja Metsäyhtiö Tornatorin voimin.
Kasvupaikka ja puusto sanelevat pääosin sen, missä määrin jatkuvaan metsänkasvatukseen tähtääviin toimiin voidaan alueella siirtyä Immalanjärvi-hankkeen myötä. Lähtökohtaisesti paksuturpeiset korvet ja viljavat rämeet soveltuvat parhaiten jatkuvaan kasvatukseen. Luontaista alikasvospuustoa olisi hyvä olla jo valmiiksi.
Suurisuonojan alueella nähdään lähtökohtaisesti potentiaalia jatkuvan metsänkasvatuksen kannalta, sillä alue on turvemaata ja maan kuivumisen kannalta oleellisia korkeuseroja on vähän. Alueen korkeuserojen vähyyttä ilmentää, että alueella 50-luvulla toteutetussa peruskuivatushankkeessa ojien pituuskaltevuus oli vain 3 cm sadan metrin matkalla.
Metsätaloutta tarkastellaan nyt uusin silmin
Metsähallituksen suunnittelija Manu Åkerblom on viime vuosina toteuttanut jo muutamia jatkuvaan metsänkasvatukseen tähtääviä metsäkohteita Kaakkois-Suomessa. Toistaiseksi näiden tuoreiden kohteiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei voida vielä vetää merkittäviä johtopäätöksiä. Tietoa asiasta saadaan kokemusten kautta. Siirtymää jaksollisesta metsänkasvatuksesta jatkuvapeitteiseen on tapahtumassa, vaikka se ei välttämättä tapahdu hetkessä. ”Nykyään Metsähallituksessa pyritään turvemaita käsittelemään jatkuvapeitteisillä menetelmillä aina kun se on mahdollista”, kertoo Metsähallituksen suunnittelija Manu Åkerblom.
Myös Tornator suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti metsän jatkuvan kasvatuksen menetelmiin turvemailla. Erityisesti vesiensuojelun näkökulmasta tähän mennessä saadut tutkimustulokset jatkuvan kasvatuksen mahdollisuuksista ovat rohkaisevia. ”On hyvä muistaa, että jatkuva ja jaksollinen metsänkasvatus ovat toisiaan täydentäviä menetelmiä, eivät toisiaan poissulkevia”, Antti Inkinen Tornatorilta toteaa. Metsätalouden vesiensuojelu kokonaisuutena koostuu useiden eri menetelmien yhdistämisestä, jossa yksi osatekijä muiden joukossa voi olla jatkuva kasvatus.
Tornator on hyödyntänyt jatkuvan metsänkasvatuksen menetelmiä tilallaan Miehikkälässä Kuva: Heta Välimäki
Hankekoordinaattori
Maarit Moisio
Hankekoordinaattori
maarit.moisio@svsy.fi
puh. 040 167 9799