Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen vetämässä VIPSU-hankkeessa (2021–2022) lisätään tietoa ja tiedotetaan Etelä-karjalan virta- ja pienvesistä.
Taimen on virtavesiemme uhanalainen vaelluskala
Meritaimenen oletetaan aikaisemmin esiintyneen kaikissa Suomenlahteen laskevissa joissa. Täpläkylkinen taimen on virtavesiemme sitkeä kameleontti, joka on sukulaistaan merilohta paremmin sopeutunut muuttuvaan ympäristöönsä. Taimenen valttikorttina on sen kyky asustella paikallaan: toisin kuin lohella, kaikki taimenet eivät lähde merivaellukselle. Esimerkiksi vaellusyhteyksien katketessa paikalliseksi jääneet populaatiot ovatkin monessa tapauksessa pelastaneet koko vesistön kannan sukupuutolta. Pienissä latvapuroissa saattaakin sitkutella taimenpopulaatioita, jotka eivät ole nähneet merta lukuisiin sukupolviin. Sitkeydestään huolimatta taimen on kuitenkin pulassa: kannat ovat taantuneet hälyttävästi, sillä vaellusesteiden lisäksi esimerkiksi uomien perkaus ja hajakuormitus maa- ja metsätaloudesta heikentävät huomattavasti taimenen elinolosuhteita. Alkuperäinen taimenkanta onkin hävinnyt suurimmasta osasta vesistöjä ihmistoiminnan seurauksena, ja meritaimen luokitellaan erittäin uhanalaiseksi.
Rajan takana polskii alkuperäisiä taimenkantoja
Suurimmassa osassa Etelä-Karjalassa sijaitsevia, Venäjän läpi virtaavia rajajokia polskii vielä kotoperäisiä meritaimenia. Tällaisia jokia ovat muun muassa Urpalanjoki, Vilajoki, Kaltonjoki, Rakkolanjoki, Mustajoki sekä Tervajoki. Kalat elelevät kuitenkin suurimmalta osin Venäjän puolella, ja yllä mainituista joista ainoastaan Urpalanjoessa sekä Mustajoessa elää Suomen puolella alkuperäisiä taimenpopulaatioita. Lisäksi istutettua ja luonnollisesti lisääntyvää kantaa tavataan varmuudella Vilajoessa sekä Rakkolanjoessa. Usein saatetaan ajatella, että rajajokien taimenkantojen elvyttäminen on vaikeaa, sillä Venäjän puolen tilanteesta ei ole saatavilla ajankohtaista tietoa. Kalojen nousu aina Itämereltä Suomen puolelle pitäisi kuitenkin suurimmassa osassa jokia olla mahdollista, sillä kunnollisia nousuesteitä edellä mainituista joista on Venäjän puolella ainoastaan Rakkolanjoessa ja siihen laskevassa Hounijoessa.
Taimenen poikasia
VIPSU-hankkeessa parannetaan edellytyksiä suojella rajajokia ja niiden eliöitä
Taimenten suojelun kannalta tärkeitä toimenpiteitä ovat muun muassa niiden lisääntymisalueiden kunnostukset, vaellusyhteyksien avaaminen sekä vedenlaadun parantaminen. Toimenpiteitä on kuitenkin vaikea tehdä paikallisesti ilman helposti saavutettavaa tietoa vesistöistä ja niiden kunnostustarpeista. VIPSU-hankkeessa kootaan yhteen tietoa yli kymmenestä Etelä-Karjalan rajajoesta, ja luodaan täten paremmat edellytykset virtavesien suojelutyön jatkumolle. Hankkeen aikana julkaistavaan laajaan raporttiin kerätään muun muassa perustietoa vesistöstä, tutkimuksesta, osakaskunnista sekä hyödyllisistä materiaaleista ja tietokannoista. Raporttiin kootaan myös vinkkejä sille, mitä toimenpiteitä kunkin vesistön suojelemiseksi olisi tehtävissä.
Merilohi, meritaimen, järvilohi, järvitaimen, nieriä, miten ne nyt menikään
Lohikalat ovat hyvin samannäköisiä ja toisiaan elintavoiltaan muistuttavia. Lisäksi saman lajin sisällä on suuria eroja esimerkiksi vaelluskäyttäytymisen ja elinalueiden suhteen. Tästä tulevatkin esimerkiksi nimitykset järvitaimen, meritaimen ja purotaimen, vaikka kaikki ovat saman lajin edustajia, taimenia. Alla olevaan muistilaatikkoon on koottu kalojen oleelliset erot toisiinsa nähden.
Hanke on saanut rahoitusta vuosille 2021-2022 Euroopan maaseuturahastosta.
Yhteyshenkilö:
Iia-Elisabeth Suomi
vesistöasiantuntija
iia.suomi@svsy.fi
Puh. 044 045 5634
