Saimaannorppa (Pusa hispida saimensis) on kotoperäinen, suojeltu nisäkäslajimme, joka on sopeutunut elämään Saimaan sokkeloisissa vesissä. Saimaannorppa on norpan (Pusa hispida) alalaji, joka jäi saarroksiin Saimaan alueelle viimeisen jääkauden jälkeen noin 9 000 vuotta sitten. Saimaannorpan sukulaisia ovat viimeisen jääkauden aikana yhteisestä kantamuodosta erkaantuneet itämerennorppa (Pusa hispida botnica) ja laatokannorppa (Pusa hispida ladogensis).
Saimaannorppa on hyvin sopeutunut elämään makeilla sisävesillä. Norpat viettävät suurimman osan ajastaan vedessä ja tulevat jäälle vain pesimään. Norppa pystyy viettämään vedessä jopa yli 20 minuuttia kerrallaan ennen kuin sen täytyy nousta pinnalle hengittämään. Talvella se kaivertaa jäähän hengitysaukkoja eturäpylöillään. Maalle saimaannorppa nousee lähinnä vierailemaan esimerkiksi sopivalle rantakalliolle tai luodolle. Saimaannorppa käyttää ravinnokseen pieniä kaloja kuten särkiä, ahvenia ja muikkuja.
Saimaannorppa on erittäin uhanalainen: suojelu on tärkeää lajin säilymisen kannalta. Saimaannorppa rauhoitettiin 1955 ja myös sen talvipesät ja lepokivet ovat rauhoitettuja. Norppia uiskentelee Saimaalla yli 400. Suurimpia uhkia ovat vaaralliset kalanpyydykset, ilmastonmuutos, pieni kanta ja pesimäaikainen häirintä. Kalanpyydysten aiheuttamaa uhkaa on koitettu lieventää Saimaalla asettamalla pyydystys- ja pyydysrajoituksia. Näitä voit tarkastella kalastusrajoitus.fi -sivustolta. Rajoitukset koskevat joko pyyntilaitteen rakennetta ja mittoja tai pyynnin ajankohtaa ja välineitä.
Saimaannorppanaaras pesii jään päälle lumipenkkaan kaivettuun pesään. Helmi-maaliskuun koittaessa norppa synnyttää pesässä yleensä yhden kuutin. Pesän se kaivertaa etukäpälillään jään läpi sopivaan kinokseen. Pesän rakentaminen tapahtuu yleensä kivikkoisen rannan pohjois- tai itäpuolella, mistä lumi sulaa keväällä viimeisenä pois. Rannan on oltava tarpeeksi syvä, jotta naaras pääsee liikkumaan veden alta pesään. Pesimisen onnistumiseksi norppa tarvitsee tarpeeksi paksun lumikinoksen ettei pesä romahda liian aikaisin keväällä. Pesä ei näy hangen pinnalle, joten kannattaa välttää liikkumista rantojen tuntumassa. Norppaemo tarvitsee synnytys- ja imetysrauhan.
Myös muuttuva ilmasto aiheuttaa uhkia norppien tulevaisuudelle Saimaalla. Ilmastonmuutos vaikeuttaa norppien pesintää, kun Saimaan jääpeitteinen aika lyhenee. Varsinkin vähälumisina talvina lunta ei kerry maahan riittävästi pesän tekoa varten. Niinpä pesimisen edistämiseksi on järjestetty esimerkiksi pesäkinosten kolaustalkoita muun muassa Suomen luonnonsuojeluliiton ja WWF:n vetäminä, Metsähallituksen luvalla. Tänä talvena Saimaan vesiensuojeluyhdistyksen Hiekkis-hankkeen työntekijät osallistuivat kolaustalkoisiin Etelä-Saimaalla. Apukinosten kolaaminen on luvanvaraista toimintaa jota koordinoi Metsähallitus.
Lisätietoja saimaannorpasta:
YLE:n uutinen apukinoskolauksista 2024
Ohjeita Saimaan jäillä ja vesillä liikkujille -esite (Etelä-Savon ELY-keskus)
Uhanalainen saimaannorppa -esite (Metsähallitus)
Yhteinen saimaannorppamme -LIFE -hanke (Metsähallitus)
Tietoa saimaannorpasta (Metsähallitus)
