Ylä-Kivijärvellä niitetään kesällä vesikasveja noin 14 hehtaarin vesialueella. Vesikasvien poisto on jatkoa laajalle niittourakalle, joka aloitettiin Kuuksenenselkä kuntoon –hankkeessa edellisenä kesänä. Niitoilla pyritään vähentämään vesikasvillisuuden aiheuttamaa umpeenkasvua, sillä ylitiheissä ja laaja-alaisissa kaislikoissa veden virtaus heikentyy ja ruovikkoon voi muodostua hapettomia alueita.
Niittotyö käynnistyi Kuuksenenselän pohjoisosissa heinäkuun puolivälissä Lymitek Oy:n urakoimana. Niittoja tehdään koneellisesti Truxor-niittolaitteella sekä veneeseen kiinnitetyn kaislaleikkurin avulla. Niittourakoitsija Elias Lyijysen mukaan niittokoneistoa on lisätty hieman edellisvuodesta, ja työ sujuu aiempaa tehokkaammin. Kasvimassa kerätään vesistöstä niiton yhteydessä, läjitetään läheisille maa-alueille, josta se kuljetetaan muun muassa maanparannusaineeksi maa- ja metsätalouskäyttöön.
Niittotyön tulokset näkyvät Kuuksenenselällä
Edellisvuonna toteutettujen niittojen tulokset näkyvät Kuuksenenselällä, sillä paikoin järviruoko on pysynyt ensimmäisen niiton jälkeen poissa ja sen uudelleenkasvu on heikentynyt. Kasvimassa saadaan koneella niitettäessä katkaistua veden alapuolelta, mikä ehkäisee kasvien uudelleenkasvua.
Yleinen suositus on, että niittoja toteutetaan vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan. Kesällä toteutetulla niitolla saadaan poistettua parhaiten kasvimassaan sitoutuneita ravinteita. Loppukesälle sijoittuva niittoaikataulu huomioi myös sitä, ettei lintujen kevätajan pesintää häiritä.
Kuuksenenselän pohjoisosan niittäminen on osittain haasteellista, sillä alueet ovat paikoin hyvin matalia ja uposlehtisten kasvien valtaamia. Niitoissa pyritään vähentämään ensisijaisesti ilmaversoista järviruokoa, mutta myös uposlehtisiä kasveja raivataan pois niittokoneen tieltä. Niittotyötä ja niittojätteen läjittämistä helpottaa niittoihin myönteisesti suhtautuvat maanomistajat.
Järviruoko on yleistynyt ja viihtyy matalissa vesissä
Järviruokojen valtaamia alueita on Ylä-Kivijärven rantojen tuntumassa paikoin laajoilla alueilla. Järviruoko hyötyy rehevöitymisestä, ilmastonmuutoksesta sekä rantalaidunnuksen vähentymisestä. Matalat, rehevät rantavyöhykkeet ovat järviruokokasvustoille otollisia kasvupaikkoja. Ylä-Kivijärven vedenpinnan korkeus oli ennen 1950-lukua nykyistä korkeampi. Vedenkorkeutta laskettiin noin puoli metriä 1962 – 1964-luvuilla. Vedenpinnan laskeminen ja täten rantojen mataloituminen on osaltaan voinut vaikuttaa vesikasvillisuuden runsastumiseen alueilla. Muutokset voi nähdä, kun vertailee nykyistä tilannetta 50-luvun ilmakuviin, kertoo Maarit Moisio Saimaan vesiensuojeluyhdistykseltä.
Yhteyshenkilö:
Maarit Moisio
maarit.moisio@svsy.fi
puh. 040 167 9799
