Alajoki

Alajoki

Alajoki kuuluu Hounijoen vesistöön. Itse Alajoki saa alkunsa Lappeenrannan Simolan Kotijärvestä, virraten Ylämaan kautta ja laskee lopulta Vainikkalan Telkäjärveen ja siitä edelleen Venäjälle, jossa joki yhtyy Rakkolanjokeen. Kotijärven yläpuolella joki tunnetaan nimellä Sarvijoki. 1990-luvun alkupuolella joen varressa toimi pistekuormittajana Konepaja Oy Konekartano, jossa Venäjältä tuotuja autoja kunnostettiin Suomen standardien mukaisiksi. Nykyisin Alajoki on selvästi hajakuormitteinen. Suurin kuormitus jokeen syntyy maataloudesta sekä luonnonhuuhtoumasta. Vähäisempinä kuormittajina ovat haja-asutus sekä metsätalous. Alajoen vesi on huomattavan tummaa ja fosforipitoisuudeltaan rehevää. Fosforipitoisuus ei jokivedeksi kuitenkaan ole erityisen suuri, ja vastaa hyvin Kaakonkulman parhaimpia jokivesiä, kuten Vilajokea. Sähkökalastuksessa vuonna 2013 Alajoesta saatiin ahventa, haukea, kivisimppua, madetta, pikkunahkiaista, salakkaa, sorvaa sekä särkeä. Lisäksi joen leveällä loppuosuudella ennen Telkjärveä elää järvilajeja, kuten lahnaa, suutaria ja kiiskeä. Vuosina 2015 – 2017 Hounijokeen sekä sen sivu-uomiin on istutettu Mustajoen taimenkantaa edustavaa mätiä, tavoitteena kotiuttaa myös taimen joen lajistoon.

Rakkolanjoki

Rakkolanjoki kuuluu Houninjoen (6) vesistöalueeseen. Rakkolanjoki saa alkunsa Lappeenrannan taajaman eteläpuolelta ja virtaa Haapajärven kautta Venäjän puolelle läheltä Vainikkalaa. Houninjoki yhtyy Rakkolanjokeen Venäjän puolella.  Rakkolanjokea kuormittaa hajakuormituksen, lähinnä maatalouden, lisäksi pistekuormituksena Lappeenrannan Toikansuo jätevedenpuhdistamo. Puhdistamon alapuolella vesi on erittäin rehevää ja hygieeniseltä laadulta likaantunutta. Rakkolanjoen vettä laimentaa Pikkalanojasta tulevat vedet sekä Rakkolanjokeen Saimaan kanavasta johdettavat lisävedet. Rakkolanjokea alaspäin mentäessä vedenlaatu paranee.

Urpalanjoki

Urpalanjoki saa alkunsa salpausselältä Lappeenrannan ja Luumäen alueilta. Lännessä alkuhaarana on Kirkkojoki ja idässä Urpalonjärvi ja sen laskujoki. Joet yhtyvät Haimilan ja Jurvalan välillä, jonka jälkeen joki jatkuu hyvin tasaisena noin 26 km. Seuraavan 15 km matkan aikana Urpalanjoki putoaa noin 25 metriä, eli tämä osuus on varsin koskinen. Keskijuoksulla sijaitsevat Pitkä- ja Suurijärvi, Joutsenkosken putousmainen padottu koski, Väkevänjärvi, Salajärven koski ja Kavalanjärvi. Kavalanjärven jälkeen joki jatkuu järvettömänä valtakunnan rajalle ja Suomenlahteen asti. Venäjän puolella jokea on noin 13 km.

Urpalanjoen vesistöalueen (09) pinta ala on 557 km2, josta Suomen puolella on 467 km2. Urpalanjoen vesistöalueelle kohdistuu runsaasti monenlaista kuormitusta. Maatalouden kuormitusta on koko jokialueella, painottuen joen yläosaan. Metsätaloutta harjoitetaan käytännössä koko valuma-alueella. Kirkkojokeen lasketaan Taavetin puhdistamon purkuvedet. Haja-asutusta on pitkin jokivartta ja vapaa-ajan asunnot ovat painottuneet järvien tuntumaan. Urpalanjokeen laskee myös turvetuotantoalueiden vesiä. Urpalanjoen vesi on yleisluonteeltaan ravinteikasta, sameaa, humuspitoista, melko tummaa sekä rautapitoista. Vedenlaatu on yläjuoksulla tyypillisesti välttävä tai huono ja alajuoksulla tyydyttävä. Puhdistamovesillä on selvä vaikutus joen fosforipitoisuuteen puhdistamolta aina Suurijärvelle asti.

Urpalanjoella ja sen valuma-alueen latvavesillä on tehty sähkökalastuksia useina syksyinä. Sähkökalastussaalis koostuu normaaleista sisävesilajeista, kuten ahven, hauki, kiiski, kivisimppu, made ja särki. Vesistöalueella esiintyy myös taimenta ja harjusta.

Urpalanjoki

 

Vaalimaanjoki

Vaalimaanjoen vesistöalue (10) kuuluu Vuoksen vesienhoitoalueeseen. Se sijaitsee pääosin Suomen puolella Miehikkälän ja Virolahden kuntien alueilla ja laskee Suomenlahteen Venäjän puolella. Vaalimaanjoki on hajakuormitteinen vesistö. Merkittävin pistekuormittaja, Miehikkälän jätevedenpuhdistamo, lopetti toimintansa vuonna 2011. Vaalimaanjoen vedenlaatua on seurattu vuodesta 1987. Vaalimaanjoen vesi on tummaa ja fosforipitoisuudeltaan rehevälle vesialueelle ominaisella tasolla. Myös Vaalimaanjokeen pyritään palauttamaan vaelluskaloja, kuten taimenta.

Vaalimaanjoki

Vilajoki

Vilajoki (08) kuuluu Vuoksen vesienhoitoalueeseen. Vilajoen vesistö saa alkunsa Salpausselän eteläpuolisilta suoalueilta Lappeenrannan länsiosissa. Vilajokeen yhtyy Pentinjoki vesistön ensimmäisen järven Korppisen jälkeen. Vilajoki virtaa Ylämaan kirkonkylän kautta, jonka kohdalla jokeen yhtyy lännestä Marjukkainjoki. Kirkonkylän jälkeen joki virtaa Lahnajärveen ja siitä edelleen Pukalusjärveen. Pukalusjärvestä osa on Venäjän puolella. Venäjän puolella Vilajoki laskee Viipurinlahteen.

Koko valuma-alueen matkalla Vilajokeen kohdistuu hajakuormitusta. Joen yläjuoksulla kuormitusta tulee turvetuotantoalueilta ja keskiosuudelle Ylämaan kirkonkylän jätevedenpuhdistamolta. Vilajoen vedenlaatua on seurattu 1970-luvulta lähtien Ylämaan kirkonseudun ja Pukalusjärven väliseltä alueelta. Vilajoen vesi on humuksen tummentamaa, sameaa ja ravinnepitoisuuksiltaan rehevää. Vesistöön kohdistuva kuormitus on kuitenkin kaakonkulman muihin vesialuisiin verrattuna pientä ja veden laatua voidan kuvailla tyydyttäväksi.

Vuonna 2012 sähkökalastuksessa Vilajoelta saatiin saaliiksi kahdeksan kalalajia: ahven, särki, kivisimppu, kiiski, salakka, made, hauki ja taimen. Ahven ja särki olivat yleisimpiä kalalajeja. Vuonna 2012 toteutetussa koeravustuksessa täplärapuja saatiin Käpylänkoskesta ja Pajuportaankoskesta.

Kalaa Vilajoelta